58. vrk - onkohan tuo edes tiineenä? :P

Tänään aamusta tuttu ja sen kautta turvallinen Muumi-kuumemittari antoi niinkin alhaisen lukeman kuin 37,4. En nyt kuitenkaan tästä vielä mitään sätkyjä saanut, koska 1) useimmiten minun tytöt alkavat viskoa lämpöjä pari päivää ennen h-hetkeä (paitsi Lissu) 2) Hillalla on edelleen erinomainen ruokahalu.

Mittasin lämmön uudestaan tuossa neljän maissa ja se oli palannut normaaliin. Oli siis 37,9. Otin pari lyhyttä pätkää videolle meidän lauman touhuista tuossa, kun olimme pienen hetken poikien (ja tyttöjen) kanssa pihalla (tai siis talomme edustalla, tarkemmin sanottuna tiellä). Hilla kyllä edelleen liikkuu hyvin sutjakkaasti, eikä se myöskään näytä miltään valaalta. Hilla on videolla siis tuo yksi, jolla koko kauluri. Oma veikkaukseni on, että siellä on se viisi pentua, Kolme tyttöä ja kaksi poikaa, kiitos ;)

57. vrk - ja nyt odotellaan...

Täällä alkaa olla kaikki valmista. Pentulaatikko oli ilmestynyt (tai no joo, olihan sen osat jo tiistaina päivästä tuolla pentuhuoneessa) koottuna paikoilleen tiistaina agilitytreenieni aikana. Tonttuja taitaa olla edelleen liikkeellä...

Kaikki aluset on pesty, ja lämpöjäkin olen aloittanut mitata. Toistaiseksi olen ottanut sen vain aamusta. Eilen se oli 37,8 ja tänään 37,9. Ruoka maistuu edelleen hyvin. Hilla kävi jo tutustumassa pentulaatikkoon ihan omatoimisesti. Hilla muuten painoi maanantaina eläinlääkärin puntarilla käydessämme 20,3 kg eli on tuota painoakin ehtinyt tulla. 

Minulla tytöt ovat tehneet pääosin vuorokausina 62-63 eli melko myöhäisiä ovat nämä minun tytöt. Nämppä sekä Raina tekivät ensimmäiset pennut 65. vuorokauden kohdalla mutta Nämpän Jarrukat ja Ottomaanit syntyivät vuorokausina 62. ja 63. Hillan äiti, Kiia, sen sijaan synnytti Seiskat ja Siekkarit 62. vuorokauden kohdalla. Ässät tulivat päivää myöhemmin.

55. vrk - jos ihan vähäsen vain...

Hilla löysi tänään pallon, ja olihan se pakko vähän sillä leikkiä mutta ihan vähän ja varovaisesti, sillä sen verran tuleva mammakoira tunnetusti tykkää palloista, että jätin suosiolla leikit minimaaliin. Hillan äiti, Kiiakin, oli kovasti tarjoutumassa leikkiin mukaan. :P

Läpivalaisussa

Kävimme tänään aamusta tiineysröntgenissä ja ottamassa samalla toisen herpesrokotteen. Eläinlääkärimme näki kuvassa viisi selvää kalloa mutta tuolla Facebookin puolella useampi on nähnyt kuvassa kuusi pentua. Vähän kun itsekin kuvaa tihrustan, niin voisin kuvitella tuohon vitosen viereen kutosen. Kovasti siellä ainakin niitä jalkoja tuossa kohdin on. :) Kuvan paras anti lienee kuitenkin se, että nyt suurin osa näyttäisi olevan tuloillaan pää edellä. 

Beet läpivalaisussa

Hilla syö nyt tällä hetkellä 10-12 desiä päivässä + lihat päälle. Pitääpä muuten muistaa hakea tänään sitä piimää... Se on vallan unohtunut mutta hyvin ollaan pärjätty ilmankin. Olen aloittanut pentuhuonevalmistelut alustojen pesulla. Tätä hommaa riittääkin nyt muutamaksi päiväksi. Laatikon laitan paikoilleen keskiviikkona. Lämpöjäkin alan mitata sitten keskiviikkona. Kyllä alkaa hieman jo jännittää, täytyy myöntää.

52. vrk kurvailua

Otin pienen pätkän Hillariinan aamukurvailusta. Onhan sillä vauhti vähän hiljentynyt, kun minun tytöt pysyvät perässä. ;) 

 Videolla haukkuva koira on siis shelttimme Nasta. Bortsuthan eivät ole rotuna kovinkaan haukkuherkkiä - onneksi. Sen verran huono kouluttaja näemmä olen, etten ole toistaiseksi saanut kitkettyä Nastasta tuota varsin raivostuttavaa piirrettä pois, enkä varmaan saakaan. Onneksi kyllä tähän maailmaan meteliä mahtuu. :)

51. vrk

Vaikka Hillalla masu on selvästi kasvanut, viilettää tuleva mammakoira edelleen aika kovaa vauhtia lenkillä. Tosin pakkanen voi tietysti entisestään pistää vipinää kinttuihin. Totta puhuakseni pakkanen ei kyllä tunnu Hillaa vaivaavan. On ainoa koiristani Superin lisäksi, joka ei lenkillä nostele tassuja.

Hilla 51. vrk

Meillä onkin sitten jännittävä päivä edessä. Maanantaina haemme toisen herpesrokotteen mutta samalla läpivalaisemme masuasukit.

Hillariina meillä Laukaassa

Matkasin eilen Pieksämäelle tokoilun merkeissä. Laura ajeli myös sinne hovikuskinsa kanssa. Saimme tällä tavoin varsin vaivatta Hillariina meille. Minulle tuli kuitenkin lähtö Poriin, joten ehdin tekemään vain lyhyen stopin Laukaassa. Onneksi Hilla sulahti taas laumaani kuin vanha tekijä. Hyvin olivat täällä pärjänneet ilman minuakin. 

Superilla ei tullut kuuma loppiaisena.

Muutama Lauran ottama kuva lenkiltä 

Voisiko koiran nassu olla yhtään suloisempi?