41. vrk

Jassoota.
Lauantaina (vrk. 38) sain hieman apua kuvaukseen, joten siltä päivältä muutama kuva tässä:

Vatsalinja alkaa kadota, samoin uuma. Hilla pyöristyy silmissä. Masu on ihan pinkeä ja nisät turpoavat lisää. Hillalle maittaa uni melkoisesti ja ruokakin uppoaa hitaasti mutta takuuVARMASTI. Vauhti on pysynyt samana, joskin olen itse rajoittanut liiallisia spurtteja tai hyppyjä..
Hillan tassukin alkaa mennä kiinni hyvää vauhtia, onneksi. :) Antibioottikuuri loppuu perjantaina.

Eilen alkoikin sitten matokuuri.

Tältä päivältä myös muutama pakkaspäiväkuva.

ANTEEKSI KUVIEN LAATU, en todellakaan tiedä mitä niille tapahtui.

Ilta, sekä postaus onkin hyvä päättää tämmöiseen kotoisaan meininkiin laulaen vaikka "pahaa sutta ken pelkäisi".... Ei näytä pelkäävän, kumpikaan.... 

Ensin tarkistetaan etutassut

Sitten takatassut, hieman taitaa kutittaa..

Sitten tarkistetaan kuinka monta takkua korvantakanta löytyy....

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! Hillan vatsa pyöristyy pyöristymistään. Myös ruokahalua tuntuisi olevan. Hilla pääsi myös Univetin joulukalenteriin. :) Hilla tuleekin meille Laukaaseen loppiaisena tai heti pian sen jälkeen. Onhan tässä vielä matkaa h-hetkeen mutta aika menee yllättävän nopeasti.

30. vrk

Se on tiine!!!

Neljä pupsia näkyi helposti, sen jälkeen olikin haastavampaa laskeminen, eikä sillä niin väliäkään. Eläinlääkäri sanoi, että sen verran isoja/kehittyneitä pentusia siellä jo on, että laskut kannattaa aloittaa ensimmäisestä astutuksesta. Hilla ronklailee edelleen ruokaansa, mutta uppoaa se sen verran sen pentu-neun kanssa sekaisin, ettei ihan nälkiinny. Unen tarve näyttää myös lisääntyneen. Myös vyötärö tuntuu levinneen hieman, täytyy alkaa mittailla sitä mielenkiinnosta! :)

Meidän hammasonnettomuuden jälkeinen epäonni valitettavasti jatkuu kun muutama päivä sitten Hilla juoksi lenkillä suoraan rikkimenneen lasipullon päältä sillä seurauksella, että oikean etujalan kolmas varvasantura halkesi. Sitä ei voi ommella, vaikka tarve olisi ollut, kun ei voi koiraa tiineyden vuoksi nukuttaa. Siispä huolellinen puhdistus, ja antibioottisalvailu ja vielä suun kautta antibioottikuuri 2vkoa, sekä tietenkin haavan huolellinen suojaus. Toivotaan, että pieni potilas saisi jalan kuntoon, ja että meidän onni kääntyisi, kun tästä parannutaan <3. 

21 vrk.

Hillan ultra-aika on varailtu perjantaille 18.12. Jännittävää!

Hilla on alkanut hieman nirsoilla ruoan kanssa, etenkin aamuisin. Olen hakenut sille Pentu-NEU:ta, jota laitan ruuan sekaan, tai korvaan nappulat sillä kokonaan, tällöin ruoka uppoaa paremmin. Miusta sen olemus vaikuttaa hieman rauhallisemmalle, mitä aiemmin, mutta toisaalta se on ollut niin vilkas tapaus, että iän tuomaa rauhallisuuttakin se voi olla. :)

Vauhtihan ei kuitenkaan ole lenkeillä hidastunut lainkaan, saati kotipihalla !!! :D

Viime talvinen kuva saa kelvata, sitä lunta odotellessa.... 

Kotoisaa meininkiä

Äiti, äiti, äiti, kato mua, kato mua, kato mua....
...SÄ ET KATTONU!

Kuten kuvasta näkyy meidän kotona oleskelu on ollut hyvin normaalia, hirveesti ei ole vielä päiviteltävää. Hilla hakee huomiota tasaiseen tapaansa, tai sitten se kiepsauttaa itsensä pikkuruiseksi ketunkiepiksi ja lepuuttelee silmiään.
Ruoka on maistunut erittäin hyvällä ruokahalulla. Kovasti se myös leikittää Islaa pitkin päivää.

Lopuksi nyt kun on omakohtaista kokemusta, uskallan sanoa, että JOS Hilla olisi tiine ymmärtäisin täysin näitä mielihaluja... :D

Bo-pojan leikkinäyte

Halusin testata miten Bo innostuu vetoleikistä  itselleen vieraan ihmisen kanssa, ja hyvinhän tuo näytti pelaavan. Bo'olla (miten tämän nimen oikeinkirjoitus oikeasti menee?) on tiukka puruote, eikä se korjaa sitä. Bo ei myöskään käytä ääntä leikissä. Bo innostuu valtavasti myös palloleikeistä. Nämä ovat minulle tärkeitä ominaisuuksia koirassa. Sen lisäksi, että Bo on hyvin rohkea, pirun utelias, itsenäinen, itsevarma ja tasapainoinen, on sillä näemmä myös taisteluhalua ja saalisviettiä. Mitäköhän näistä B-pennuista tuleekaan?!

Samalla reissulla ammuimme myös Bo'olle. Halusin omin silmin nähdä Bo'on reaktiot ja täytyy sanoa, että:"Mitkä reaktiot?!" Bo jatkoi leikkiä ikään kuin en olisi ampunut laisinkaan. Viimeiset laukaukset Bo kuuli siten, ettei ystäväni enää leikittänyt Bo'ota. Olin about 15 metrin päässä, eikä poika välittänyt "nallipyssyni" paukuista mitään. Toki eiväthän nämä vastaa luonnetestin laukauksia, koska alla ei ole luonnetestin tuoma prässi mutta jonkinlaista osviittaa tämä joka tapauksessa antaa minulle Bo'on suhtautumisesta laukauksiin. Bo'on omistaja, Silvia, on kyllä minulle kertonut jo aikaisemmin, ettei Bo ole koskaan reagoinut koviin ääniin mutta tulipahan nyt tämäkin todettua ihan omin silmin, kun kerran tällaiseen oli meillä mahdollisuus.